9.6.2016

Hormoonihirviö sairauslomalla

Pari viikkoa sitten Viivillä ja minulla alkoi kesäloma. Muutettiin kesän ajaksi takaisin Jyväskylään, joskin rampataan koulun koirahoitolalla kesävuoroissa ja työssäoppimispaikoissa lähes koko kesä. Viivi tosin aloitti lomailunsa jo aikasemmin, kun alkoi käyttäytyä epänormaalisti..



Blogiin on tullut muutaman kerran kirjoitettua Viivin juoksujen jälkeisistä valeraskauksista. Valeraskauksien oireet ovat pahentuneet kerta kerralta ja nyt oltiin jo siinä tilanteessa, ettei oireille näkynyt loppua ollenkaan. Aluksi oireet olivat samoja kuin ennenkin; haistelua ja merkkailua ulkona, haahuilua, leikkimättömyyttä, ruokahalun puutetta ja maidon tuloa. En ollut asiasta moksiskaan, koska tiesin että näin on käynyt ennenkin ja pian oireet menevät ohi. 

Viivi muuttui kuitenkin vaisummaksi ja vaisummaksi. Aina perässä kulkeva varjo vetäytyi omiin oloihinsa, jopa tyhjään yläkertaan huoneen nurkkaan. Lelut eikä leikkiminen kiinnostanut vieläkään. Hyvin sosiaalistettu kaikkien kaveri alkoi pelkäämään tavallisia asioita, kuten liikennemerkkejä ja nurkan takaa tulevia ihmisiä. Muutaman kerran tunsin jopa häpeää, kun Viivi alkoi murista jollekkin ihmiselle täysin ilman syytä. Mitään traumaa tai muuta vastaavaa Viivi ei ole missään vaiheessa saanut, mikä olisi sen käytöstä muuttanut. Treenit alkoivat jäädä väliin Viivin haluttomuuden vuoksi.

Oireet kestivät jo toista kuukautta eikä maidon tulokaan ottanut loppuakseen millään. Soiteltiin eläinlääkärit läpi ja kyseltiin mielipiteitä tilanteesta. Moni suositteli Galastop -lääkettä, joka poistaa valeraskauden oireet. Sain kyseiseen lääkkeeseen reseptin ja Viivi sai lääkettä viiden päivän ajan ruokaan sekoitettuna. Jo muutaman päivän päästä oli huomattavissa ero; maidon tulo hiipui ja Viivi rupesi taas leikkimään! Ihana iloinen koiruus oli tullut takaisin, ainakin hetkeksi.

Innostuin lääkkeen tehosta ja palattiin Viivin kanssa treenikentille. Viivi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä; sitä ei kiinnostanut treenaaminen ollenkaan. Tutut liikkeet menivät täysin haahuillen, ei kiinnostanut namit ei lempitreenilelut, joista se on syttynyt aijemmin aina. Ekat treenit menivät "huonojen päivien" piikkiin, mutta treenit eivät lähteneet sujumaan ollenkaan. Minä turhauduin kun Viivi ei tehnyt mitään ja Viivi turhautui kun huomasi reaktioni. Niinpä treenit menivät taas jäihin ja pohdin joka ilta Viivin tilaa. Tein typeriä nettidiagnooseja ja kyselin tietävämmiltä ihmisiltä apuaja. Miksi se käyttäytyy noin? Voiko kaiken laittaa vieläkin vain hormooneiden piikkiin? Voisiko sillä olla kiputiloja jossain? 




Päivät olivat ristiriitaisia. Joinakin päivinä olin valmis viemään Viivin heti eläinlääkärille tutkittavaksi, joinakin päivinä se vaikutti taas aivan normaalilta. Viimeinen niitti oli, kun mentiin tuttavien luokse, jossa Viivi on aina päässyt leikkimään kolmen koirakaverinsa kanssa. Tällä kertaa Viivi ei päästänyt ketään koirista lähelleen ja ärisi ja murisi kaikki tiehensä. Varasin samana päivänä Viiville eläinlääkäriin ajan.

Elänlääkärin kertomana:

"Tutkittaessa Viivi vaikutti hieman aristavan vasenta etujalkaansa. Ravi kaarevalla radalla vasen kylki ulospäin oli aavistuksen epäpuhdas. Viivi oli haluton siirtämään painoaan jalalle oikeaa etujalkaa nostettaessa, erityisesti tämä korostui sen jälkeen, kun raajojen nivelet oli taivuteltu. Taivuteltaessa sen vasemman ranteen liikerata ei ollut aivan yhtenäinen, vaan siinä tuntui pieni kynnys. Muuta poikkeavaa, kipukohtia,turvotuksia tms.  tutkittaessa ei havaittu.

Molemmista ranteista otettiin röntgenkuvat. Vasemman ranteen ylimmällä nivelpinnalla on pieni epätasaisuus, joka saattaa olla ainakin osatekijänä ranteeseen liittyvässä oireilussa. Syy voi kuitenkin olla myös pehmytkudosperäinen. 

Viivin käyttäytyminen vaikuttaisi hormooniperäiseltä -mahdollisesti jostain syystä sen hormoonitoiminta ei ole palautunut normaalisti juoksujen väliseen tilaan, jonka vuoksi se on haluton, kärttyisä ja merkkailee edelleen."

Ranteeseen Viivi sai kahden viikon mittaisen kipulääkekuurin ja liikunnan rajoittamisen. Samalla nähdään, onko kipulääkkeellä vaikutusta Viivin käyttäytymiseen. Keskusteltiin myös sterilointileikkauksesta, joka tehdään Viiville viimeistään syksyllä ennen seuraavia juoksuja. Jospa sitten päästäisiin näistä ikävistä kierteistä vihdoin eroon ja saataisiin minun iloinen ja touhukas harrastuskamu takaisin ♥ Kipulääkekuuri ja lyhyet hihnalenkit on kestänyt nyt pari päivää ja sen kyllä huomaa; leluja kannetaan syliin koko ajan, pyydetään leikkimään ja ulkona heitellään kaiken maailman käpyjä ja keppejä ympäriinsä. Nyt sitten vain aktivointilelut esiin ja paljon aivojumppaa Viiville.

Ps. Röntgenhoitaja kehui monta kertaa, ettei ole koskaan kuvannut näin leppoisaa tyyppiä! Viivi pötkötteli koko ajan ihan rauhassa, antoi liikutella itseään ja meinasi jopa käydä nukkumaan pöydälle :D




Iloinen yllätys postilaatikossa; Viivi kansikuvatyttönä Golden Ringin lehdessä ♥ Myös muilla sivuilla  oli paljon Viivin kuvia.




4 kommenttia:

  1. Anonyymi9.6.16

    Tosi ihana kesäisiä kuvia 💗 Hyvää ja mukavaa kesälomaa teille! 😉

    VastaaPoista
  2. Anonyymi10.6.16

    Tsemppiä Viiville toipumiseen! :)

    VastaaPoista

Kaikki rohkeasti kommentoimaan ! :)